Kasvatus

FI MVA,EE MVA,NO MVA LAZYLION'S DEAR DANIEL.

Helmi. synnytti 4 poikaa 1 tytön!

Helmi ultrattu kantavaksi!!

Tuleva isä on Komea Bazolo Joric (Sulo)!! Vieressä kuva Sulosta❤❤

Tosca (Forest Skipper's Capri) astutettiin 11.9 ja 12.9. Lokella (Sandiana's Perfect Day) Ruotsista.Nyt odottelemme onnistuiko!! Toivottavasti saamme pieniä Leonberginkoiran pentuja😃

Pennut ovat nyt 2vk.

Bellan ja Tinon pentuja!

Bella synnytti 16.5 2016. 5 poikaa ja 1 tytön. 1-2 urosta etsii vielä omaa kotia.Yritän saada kuvia tänne mahdollisimman pian!

Bella ultrattiin kantavaksi!!!!!

Madame Bellalla on alkanut juoksu!! Toivottavasti saamme Tinon ja Bellan pentuja! Kuvassa Upea Helisalon Valentino!

Alustavia pentu suunnitelmia tälle vuodelle Lagotto Romagnoloissa!!  Kuusihovin Bellina ja Helisalon Valentino!!!  Mahtavaa,toivottavasti saamme pentuja tästä yhdistelmistä!!

Pentu suunnitelmia 2016 Aida's Stone's Sapphirelle!!
Pentu suunnitelmia Kuusihovin Bellinalle 2016 !!!!
Pennut 3viikkoa!
Tosca ja Otso saivat 9 narttua ja 2 urosta! Pennut kuvassa 10 päivää! Pennut syntyivät 29.7! Kauniita Narttuja vielä VAPAANA!!!

Pentu uutisia!

Leonberginkoiran pentuja odotetaan syntyvän viikolla 31.

Yhdistelmästä: Forest Skipper`s Capri "Tosca" & Rekileijonan Hunaja-Otso "Otso"

Tosca

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI43449%2F11&R=145

Otso

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI56477/09&R=145

 

 

 

 

 

 

Justuksen tarina!

Kerron tähän ennen,että kun hankit koiraa niin harkitse tarkoin,onko sinusta pitämään se koira pienestä ihanasta pennusta,sen vanhuuteen.Ongelmien tullessa teet töitä niiden eteen,etkä anna helpolla periksi,tunnollinen kasvattaja auttaa! Valitettavan usein luet kuinka aikuisista koirista luovutaan milloin mistäkin syystä (harvoin kerrotaan totuutta). seuraava tapaus sattui joitakin vuosia sitten,itse olin sisareni mukana tapaamassa ensikertaa koiraa ja myös viimeisellä reissulla! Ja voin sanoa,ettei tapaus ollut minullekkaan helpoimpia! Sisareni on antanut minulle luvan julkaista täällä tarinan,jotta kaikki me miettisimme,koiraa hankkiessa,onko meistä siihen!

Surullinen tarina! Jossa koira maksoi hengellään,edellisten omistajien typeryyden!

Kiertokoira Justus

Justus tuli meille helmikuussa 2009. Albert-bernini oli menehtynyt tammikuussa syöpään vain viiden vuoden ikäisenä. Menetys oli ollut raskas ja koti tuntui tyhjältä ilman koiraa. 
Pari vuotta aiemmin olin tavannut Maarit Haapasaaren hali-bernien testitilaisuudessa ja siellä olimme puhuneet bernienpelastusrenkaasta. Ajattelin, että nyt voisin tarjota aikuiselle kotia vailla olevalle bernille kodin ja olisi ollut aikaa auttaa koiraa sopeutumaan uuteen ympäristöön.

Maarit soittikin jo viikon päästä4-vuotias Justus oli ilman kotia. Pelastusrenkaaseen oli ilmoitettu, että Justuksen omistaja oli kuolemansairas ja sairaalassa, eikä enää pystyisi huolehtimaan koirasta. Justus oli sillä hetkellä ollut kaksi viikkoa Vihdissä 8-lapsisessa suurperheessä. Soitin perheen äidille kysyäkseni lisää Justuksesta. He olivat nähneet ilmoituksen Apulan sivuilla ja ostaneet Justuksen keskisuomesta perheeltä, jonka mäyräkoira ei kuulemma ollut tullut toimeen uuden tulokkaan kanssa. Justus oli myös viettänyt pitkiä aikoja koirahoitolassa.

Samalla myös selvisi, että Justuksen alkuperäinen omistaja ei ollutkaan kuolemansairas vaan työskenteli sairaalassa.

Justus oli näykkäissyt (ei kuulemma purrut) Vihtiläisen perheen lasta ja siitä johtuen perhe ei enää uskaltanut pitää koiraa. Uusi koti oli saatava välittömästi tai koira olisi joutunut piikille.

 

Päätimme sisareni kanssa lähteä katsomaan Justusta samantien. Pihalla vastaan tuli iloinen hyvinhoidetun näköinen kaunis berninpaimenkoira. Tarkkailimme muutaman tunnin Justuksen käyttäytymistä ja kävimme lenkillläkin. Justus vaikutti olevan ihan normiberni, vaikka eihän parissa tunnissa voi päätellä mitään koiran luonteesta. Päätös oli kuitenkin tehtävä heti, aikalopetukseen oli varattu seuraavaksi päiväksi.

Olin kuukautta aikaisemmin tehnyt viimeisen matkan hyvin sairaan Albertin kanssa, joten fyysisesti terveen koiran lopettaminen tuntui todella pahalta.

Vähän epäröiden päätimme siskoni kanssa ottaa Justus heti mukaamme.

 

Pari ensimmäistä päivää Justus oli rauhaton, mutta tuntui sopeutuvan ihan kivasti. Ulkoillessa hihnassa Justus käyttäytyi hyvin ja tervehti iloisesti häntäheiluen kaikkia vastaantulevia koiria.

Nopeasti kuitenkin huomasin, että Justusta oli hyvin vaikea hoitaa. Ensimmäisenä päivänä huomasin, että Justuksen korvat olivat aivan punaiset ja se ravisteli korviaan jatkuvasti. Menimmeelänlääkäriin, mutta korvia ei saanut katsoa. Koira käyttäytyi hyvin hermostuneesti ja vaikutti uhkaavalta. Sain korvalääkkeet, mutta tippojen laittaminen oli hankalaa, ne piti nopeasti salaa sujauttaa korviin. Kynsiä ei saanut leikata ja turkin harjaaminenkin oli vaikeaa. Kylpyhuonetta Justus pelkäsi kuollakseen, joten tassujen pesusta ei tullut mitään. Kaikesta huomasi että joku oli sitä kaltoinkohdellut.

 

Jotenkin tuntui , että  Justus oli peloissaan ja jännittynyt kokoajan. Koskaan se ei nukkunut syvää unta vaan oli kokoajan valppaana jännittyneessä tilassa . Ensimmäisenä viikkonaan luonamme, Justus säpsähti unesta vähän väliä ja rauhoittui vasta kun näki että kaikki oli ihan kunnossa.

Viikon jälkeen ajattelin, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Pikkuhiljaa yritin rakentaa luottamusta ja siinä mielessä etenimmekin. Justus seurasi minua kaikkialle, nukkui  ainavieressäni  ja pelästyessään tuli luokseni hakemaan turvaa. Justus säikkyi kaikkea. Poikani kertoi, että kun olin töissä, Justus makasi sänkyni päällä kokopäivän, eikä liikkunut siitä mihinkäänennenkun tulin kotiin. Kotiin tullessani alkoi armoton haukkuminen, oli vihainen missä olin ollut. Tuntui surulliselta katsoa Justuksen huonoa olo,  sen  luottamus ihmisiin oli mennyt.

 

Kaksi viikkoa kun oli mennyt, tapahtui ensimmäinen vakava tapahtuma. Tulin kotiin töistä ja Justus ryntäsi nappaamaan pöydältä papereita. Otin papereista kiinni ja komensin Justusta päästämään irti. Yhtäkkiä aivan odottamatta Justus päästi irti ja hyökkäsi käteeni kiinni kaksi kertaa. Kumpaankin käteen tuli syvät vertavuotavat hampaan pistohaavat ja piti lähteä heti sairaalaan tikattavaksi.

Silloinkaan en vielä ollut valmis tekemään viimeistä ratkaisua, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt, koira ei saa koskaan purra ihmistä. Lähdimme koirakouluun. Justukseen oli kuitenkin hyvin vaikea saada kontaktia ja jokaisen koulutustilaisuuden jälkeen olin aivan rättiväsynyt.

Kuusi viikkoa menikin ihan rauhallisesti, kun vaan kokoajan otti huomioon Justuksen pelkotilat ja karttoi tilanteita, mitkä olisivat olleet sille liian stressaavia.

 

Kahdeksan viikkoa oli kulunut kun sattui kohtalokas tapahtuma.  Naapurillani oli 50-vuotis syntymäpäivä ja he olivat menossa perheen kanssa ulos syömään. Pyysivät että ulkoiluttaisin illalla heidän 16-vuotiasta snautseriaan.

Myöhemmin illalla naapurini tuli kiittämään koiran ulkoiluttamisesta ja hänellä oli koira mukanaan. Justusmeni heti haistelemaan koiraa, eikä jättänyt sitä ollenkaan rauhaan. Naapurini meni väliin ja seisomalla Justuksen edessä yritti estää Justusta menemään toisen koiran luokse. Salaman nopeasti Justus hyökkäsi naapurini kumpaankin käteen yhteensä kuusi-seitsemän kertaan, yrittäen joka kerta saada otteen kurkusta. Syviä hampaan pistohaavoja oli oikeassa kädessä sormista kainaloon asti sekä vasemmassa kädessä peukalon kynsi halki. Soitin heti Ambulanssin. Onneksi mitään hengenvaarallista ei ollut tapahtunut ja selvittiin onneksi tikeillä ja antibiootti kuurilla. .Syvät arvet jäivät kumpaankin käteen.

Onneksi naapurimme ovat ymmärtäväisiä koiraihmisiä, ja olemme selvinneet asiasta keskustelemalla.

Jäljellä oli enää se viimeinen vaihtoehto, Justus nukutettin seuraavana päivänä ikiuneen.  

 

Olin menettänyt syöpään sairastuneen rakkaan halibernini Albertin tammikuussa ja menetys oli ollut hyvin raskas, mutta lähtö oli ollut väistämätön .

Justuksen viimeinen matka oli varmasti raskain asia mitä olen koiran kanssa joutunut tekemään.

Ihmiset olivat pilanneet varmasti alun perin ihanan ja luottavaisen Justuksen. Tunnen suurta surullisuutta Justuksen kohtalosta ja toivon ihmisten miettivän koiran ottamista hyvin tarkkaan sekä niiden kiertoon laittamista vielä tarkempaa. Huonosti kohdeltu 50-kiloinen koira on hengenvaarallinen, berninpentu on ihana pieni karvapallero, mutta jo muutamassa kuukaudessa iso ja itsepäinen koira, joka vaatii omistajaltaan aikaa ja kouluttamista. Koiran ottaminen pitäisi olla aina pitkän harkinnan tulos eikä koskaan hetken päähänpisto.

Jälkeenpäin selvisi, että Justus oli ollut jo pitkään kierrossa. Paperitkin olivat hävinneet matkan varrella, ainoastaan raha liikkui. Justusta oli ilmeisesti heitelty Apulan kautta ainakin vuoden verran. Myös rokotukset olivat vuoden myöhässä Justuksen tullessa minulle.

Justuksen koko kohtalo ei selviä minulle varmaan ikinä. Justus pääsi ainakin pois kierrosta ja parempaan paikkaan.

 

 

Virpi Saarelma

Rouva Bella on vielä kysymysmerkki,pientä mietintää on,mutta tarkoitus olisi vähän näyttelyissäkin käydä ensin.Katsotaan ;)
Tuksulle suunnitelmissa pentue tälle vuodelle 2014, urosta en vielä paljasta,koska juoksua odotetaan vasta kesän alussa :)
Pentueen isä upea Budoar Gabriel
Pentueen emä kaunis Bella
Vapaa kaunis uros.Pentu palautui kasvattajalle puolentoista viikon jälkeen.Ota yhteyttä niin kerron lisää. :)

Bellan pennut

Bellalle syntyi 5 poikaa ja 2 tyttöä!!

Bellalle odotetaan syntyväksi yllätys yllätys 7-8 pentua,

Pentuja.

Kuusihovin Belliina astutetaan kesäkuussa 2013, Upealla Budoar Gabrielilla.Toivottavasti astutus onnistuu ja saamme IHANIA Lagotto Romagnolo pentuja <3

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

21.05 | 22:42
Kasvatus on saanut 10
21.05 | 22:35
Etusivuni on saanut 13
20.10 | 18:56
Koiramme on saanut 7
20.10 | 18:55
Kennel on saanut 8
Tykkäät tästä sivusta